Tästä hulluudesta on tultava loppu.
Kello 23.45 sunnuntaina töiden jälkeen, takana taas 13h työpäivä kesäravintolassa täällä kaukana kotoa. Perhana, pitäisi tehdä taas nämä tehtävät,mitä Katja on pyytänyt tekemään kurssilla jonne ilmoittauduin intoa täynnä ja uskoa ajan riittävyydestä ja teen ne pois pohtimatta täysin asioita loppuun.
Istun kämppäni sohvalle väsyneenä miettien samalla,että onko tässä mitään järkeä.
Lapseni lähtivät juuri äsken takaisin kotiin mummon kanssa vietettyään viikonlopun täällä 250 kilsan päässä äidin työpaikalla. Yksinäisyys ja väsymys painaa ihan huolella kropassa. Päässä pyörii ajatus viime keväästä,kun laitoin lounasravintolani pois ja mietin etten ikinä enää pyöritä omaa raflaa,kun se on niin aikaa vievää. Toukokuussa kävin sitten katsomassa vanhaa myllyä, johon rakastuin ja siihen tarjoutui mahdollisuus tehdä kaupungin kanssa yhteistyössä ravintola testiin kesän ajaksi. Jokainen voi arvata kuinka kävi…
Heinäkuun lopussa selittelen itselleni,että tämä on hyvä juttu ja sillä saadaan rahallisesti asioita eteenpäin jäätelömaailmassa. Pyöritän myös pientä jäätelötehdasta,josta olen suunnitellut tekeväni ISON jätskitehtaan tulevaisuudessa.
Väsymys painaa edelleen hurjana,kämpän sohvalla istuessani sunnuntaina yöllä päähäni tulee ajatus, että tästä hulluudesta on tultava loppu.
Asioita on saatava järjesteltyä ja saatava aikaa itselleen ja perheelle. Olen ollut 20 vuotta yrittäjänä ja olen saanut asioita eteenpäin, mutta rahaa ei ole kyllä tilille jäänyt ylimääräistä ikinä. Syyn varmaan tiedän tähän asiaan. Teen paljon asioita, menen ja innostun jutuista, touhuan tehdä,mutta sellainen paperinen suunnittelu ja istuminen on ei ole mun vahvimpia juttuja. Jos menisin lääkäriin ja hakisin diagnoosin,niin 99% saisin itselleni jonkun kirjainyhdistelmän matkaani.
Facessa silmiini tuli alkukesästä viesti Katjalta, joka etsi ryhmäänsä yrittäjiä, jotka haluavat itselleen vapaata enemmän.
Tätä matkaa on nyt taitettu useampi viikko ja kaikki tehtävät olen pyrkinyt tekemään ja kuuntelemaan sparraukset. Olen kantanut vihkoa mukana repussa ja pyrkinyt tekemään asioita pyydetyllä tavalla. Mukana olen ollut,mutta en 100 % sielustani.
Eilen illalla väsyneenä tajusin, että asioiden on oikeasti muututtava, jotta voin tehdä muutakin kuin työtä ja nukkua. Koko lähipiirini saa kärsiä tästä tilanteesta ja minä itse kärsin huonosta omatunnosta ja huonosta johtamisesta.
Ajatus tuli illalla kuin kirkkaalta taivaalta, minun saaneeni koko kesän niitä avaimia ja mahdollisuuksia näistä viikkotehtävistä ja tästä ryhmästä. Nyt olen valmis tekemään näitä asioita eteenpäin ja meneväni oikeaan suuntaan. Minulla tietyt jutut vievät aikaa päässäni ennen kuin olen valmis jatkamaan niiden kanssa eteenpäin. Näin on mennyt myös tämän MyIceDream- jätskibrändin kanssa. Jos joku juttu ei tunnu oikealta sillä hetkellä, se jää odottamaan sitä omaa hetkeään.
Kiitos Katja tästä mahdollisuudesta!
Terveisin,
Minna
Ikuinen yrittäjä
Oman tiensä kulkija
By Maitola Oy
MyIceD– unelman omistaja
